Pitäessäni tanssikursseja tuli vastaan aina silloin tällöin esiin tuleva asia. Eli mitä siellä perustason tanssikurssilla tulisikaan opiskella.
Hyvin yleinen tanssimatka, etenkin seuratanssissa menee näin…
Tuleva tanssija haluaa opetella tanssimaan ja menee joko tanssikurssille, tanssilavoille tai opiskelee vanhempien/kavereiden tms. kanssa ensimmäiset tanssiaskeleet. Joku uskaltaa mennä tanssilavoille heti ja joku haluaa oppia tanssimaan ensin omasta mielestään kohtuullisesti, että uskaltaa lavoille mennä. Jos tavoitteena on oppia tanssimaan hyvin, niin kaikki eivät halua tai uskallakaan lavoille mennä koskaan.
Kun osataan yhdestä tanssilajista ainakin perusteet, niin sitten alkaa toisen tanssilajin opiskelu ja sitten kolmannen ja neljännen… Tanssilajeja on iso kirjo ja niitä halutaan oppia joko muutamat perusversiot tai sitten kenties todella laaja kirjo.
Kun yhdestä tanssilajista opitaan vaikkapa se oikea ja vasen käännös, niin sitten alkaa nälkä kasvaa ja halutaan iso kasa kuvoita lisää. Nyt pitää saada tanssirepertuaariin vähintään 20 kuviota, että voi olla hyvä tanssija! Mutta meneeköhän se niin..? Joillekin menee, mutta aika moni tässä vaiheessa herää toisenlaiseen ajatteluun…
Usein kun tanssija on saanut eri lajeihin niitä kuvioita jonkin verran, hän miettii, että mitenkäs näitä kuvioita voi yhdistää mukavasti. Siinä vaiheessa tulee usein mieleen, kenties itsenäisesti tanssiessa tai jonkun opettajan vinkistä, että onko sillä kuvioiden määrällä loppujen lopuksi väliä kovin paljoa. Tässä vaiheessa viimeistään alkaa tulla mieleen, että tanssiminenhan on sitä, että itsellä ja parilla on kivaa yhdessä. Ja silloin tulee tärkeäksi asiaksi, että miten asiat viedään ja seurataan siten, että molemmilla on yhdessä kivaa. Eli miltä se tanssi TUNTUU!
Tässä vaiheessa yleensä aloitetaan pureskelemaan perusteknisiä asioita mielellään ja huomataan, että tanssimisesta tulee pienen työn jälkeen helpompaa ja mukavampaa. Tässä vaiheessa myös huomataan, että vanhasta poisoppiminen on haastavaa. Siihen vanhaan palataan niin helposti, jos siihen uuteen ei keskitytä ja haluta tehdä työtä sen eteen.
Kuitenkin ahkeran opiskelun jälkeen uudet asiat alkavat toteutua ja tanssista tulee todella kivaa, kun molemmilla taitotaso kehittyy. Ja nälkä usein kasvaa syödessä, joten sitten tahdotaan opetella lisää ja lisää.
Elämässä kun ei yleensäkään ole koskaan valmis, vaan aina on lisää opittavaa, niin tämä toteutuu tanssinopiskelussakin. Kuitenkin jokainen tekee oman ratkaisunsa, että mikä riittää juuri minulle!
Toisille riittää, että osaa tanssiaskeleita, tanssin perusasioita ja tanssiminen on kivaa vaikka niillä foksin askeleilla ja kenties valssinkin. Joku haluaa opiskella niiden foksin ja valssin lisäksi vaikka kymmenen muuta lajia ja osata tanssia niitä kohtuuhyvin. Joku haluaa viilata vaikka muutaman tai kaikkien osaamiensa tanssinlajien teknistä osaamista niin pitkälle, että pystyy viemään kenelle seuraajalle tahansa mitä tahansa tai seuraamaan ketä tahansa mihin vain juttuihin.
Tanssin iloa kaikille, tanssimatkan vaiheesta riippumatta! Maltetaan nauttia matkasta, koska maaliviiva ei tässäkään lajissa tule koskaan vastaan 🙂
(24.2.2020)