Miksi tanssinopettaja opettaa samoja asioita todennäköisesti varioiden vähän eri tavoin vuodesta toiseen? No siksi, että oppimisen ilo antaa voimaa sekä oppilaalle että opettajalle!
Oppimisen ilo näkyy oppilaiden kasvoilta. On todella antoisaa opettajalle, kun yhdenkin oppilaan kasvoilta paistaa koetun ahaa-elämyksen ilo! Ja opettaja itsekin oppii oppilailta aina jotakin ja oppii käsittelemään erityyppisiä oppijoita eri tavoin.
Oppijoita on todella erilaisia. Opettajan täytyy huomioida oppilaat, joista osa oppii näkemällä, osa kuulemalla ja osa haluaa tuntea vartalossaan halutut liikeradat. Ja erityyppiset oppijat opettaja oppii ammattitaitonsa kasvaessa tunnistamaan helpostikin. Tätä taitoa koko ajan kehittämällä on hieno tunne tuntea onnistuneensa, kun on saanut oppilaan oppimaan uuden asian.
Mutta mitäs sitten, kun uuden asian onnistuu tekemään ensimmäisiä kertoja oikein? Jollakin tavoin se pitäisi saada toteutumaan jatkossakin eli se pitäisi saada vartaloon opituksi asiaksi. Olisi oppimisen kannalta hienoa, että kotimatkalla tai kotiin päästyä kyseinen asia kerrattaisiin itsenäisesti, että se ei unohdu.
On sanottu, että uuden oppiminen vaatii 10 000 oikeanlaista toistoa, että liikerata osataan. Tuota määrää ei tanssitunneilla pysty toistamaan, vaan niitä toistoja täytyy tehdä kotona. Onpa sitten hienoa palata tanssitunnille ja saada opettajalta ja tanssiparilta palautetta, että asia menee tämän asian suhteen hyvin. Ja miltä se tuntuukaan omassa vartalossa, kun liikerata alkaa tuntua kenties luonnolliselta ja hyvältä! Voi olla iloinen ja ylpeä omasta tekemisestään ja keskittyä uuden oppimiseen!
Tanssin oppimisessa ei tule koskaan valmiiksi ja oppimista riittää tulevaisuuteen aivan varmasti! Mutta niinhän se on kaikessa, missään ei ole koskaan valmis, vaan aina haluaa kehittyä. Muistetaanhan nauttia omasta oppimisestamme. Pienistä iloista kasvaa lopulta iso ilo!
(8.3.2020)