Seuraamiseen rauhallisuutta

Opettaessani ja tanssiessani viejänä välillä lavoillakin, olen huomioinut, että seuraajat haluavat olla nopeita ja tehdä viedyn liikkeen juuri samalla sekunnin sadasosalla, kun se viedään. Herkkä seuraaminen on todella hyvä tilanne, mutta senkään suhteen ei kannata välttämättä hätäillä.

Tanssin alkumetreillä lähes jokainen opettelee ensin tanssiaskeleita, tanssiasentoa, joustoa, liikkumistapoja, rytmiikkaa, vastetta, lapatukea… Asioita on opeteltavana siis aika paljon ja niiden oppiminen vie aikaa jokaiselta. Kaikkea ei opi yhtäaikaa, vaan jokaiselle osa-alueelle täytyy antaa aikaa kehittyä ja tehdä niihin tarpeeksi toistoja, että niistä tulee luonnollista liikettä.

Kun seuraaja on oppinut seuraamaan pariaan, tai useampiakin viejiä hyvin vaikkapa tanssilavoilla, on kenties aika miettiä vähitellen, että haluaako tanssia parin kanssa näin, vai haluaako tanssista enemmän. Seuraajalla on paritanssissa oma roolinsa, jonka voi tehdä joko jotenkin selviten, hyvin tai vaikkapa erittäin aktiivisesti. Minä ainakin haluaisin olla erittäin aktiivinen tanssija, kun sille annetaan tilaa. Miten sinä haluaisit oman roolisi hoitaa?

Miten sitten voisi kehittää omaa rooliaan tanssissa? Eri tanssilajeissa on omat juttunsa, mutta perusperiaatehan on aina, että tanssi liikkeesi loppuun asti ja odota vientiä ennenkuin menet uuteen liikkeeseen. Tanssiessa ei ole mihinkään kiire vartalonhallinnan kehittyessä, joten aikaa on hyvin tanssia oma osuutensa.

Lattareissa lantio liikkuu ”myöhässä” muuhun vartaloon nähden, joten liike jatkuu lantiosta vaikka muu vartalo jo liikkeen rauhassa lopettaa uuden viennin tullessa. Tämähän tarkoittaa sitä, että käsissä on vastetta muihin tansseihin nähden enemmän ja kun vienti välittyy käsien kautta vartalosta toiseen, siihen ei reagoida välittömästi, vaan sopivalla lattarimaisella viiveellä. Avoimessa otteessa myös on mahdollista ottaa ”ohjat” hetkeksi, jos viejä pystyy huomioimaan tämän ja jatkamaan vientiä, kun se on mahdollista.

Vakiotansseissa kuunnellaan rauhassa vientiä ja seurataan sitä aktiivisesti, mutta ei olettaen mitään ennalta. Yhteiseen tanssiin kuuluu erilaisen liikekielen (esim. erilaiset joustot) seuraaminen. Tanssi voi olla yhteistä etenemistä sujuvasti viejän viemällä tavalla tai sitten viejä voi tarjota seuraajalle tilaa, jonka seuraaja voi käyttää halutessaan. Tai taitava seuraaja voi myös koristella tanssiaan pienillä eleillä, joita voi tehdä siten, että on koko ajan vietävissä.

”Kädenalitansseissa” on seuraajan on hyvä tanssia liikkeen loppuun, vaikka vienti seuraavaan liikkeeseen jo alkaakin. Vaikka tanssi voikin olla tempoltaan nopeampaa, niin tansissa on hyvä olla rauhallinen olotila ja tanssia sopivassa tempossa liike loppuun asti. Tanssissa on mahdollista koristella omaa tanssia ja ottaa vapauksia enemmän, kun on enemmän avoimessa otteessa ja myös yhden käden otteessa tai välillä ilmankin otetta.

Mielestäni tanssissa tärkeää on, että molemmilla tanssijoilla on oma roolinsa ja vastuunsa tanssissa. Roolit voivat myös vaihdella tanssin aikana. Jos jompi kumpi ei tee omaa osuuttaan tanssissa, niin tanssi ei välttämättä pääse kehittymään molempien tanssijoiden nautinnolliseen yhteiseen elämykseen.