Hymyile – hyväksy – huomioi

Olemme erilaisia ja se on rikkaus, myös tanssissa. Olisi tylsää, jos kaikki ajattelisivat samoin ja haluaisivat tanssia myös samoin.

Mielestäni kaikilla tanssinopettajilla ja -ohjaajilla on paljon annettavaa kaikille oppilailleen. Jokainen oppilas poimii siitä sitten itselleen mieleiset asiat ja alkaa työstää niitä eteenpäin omanlaisekseen. Tietenkin tanssin alkumetreillä jokainen pitää ensimmäisen opettajansa tapaa opettaa ja tanssia juuri sinä oikeana ja haluaa oppia tanssimaan sen mukaisesti. Kun osaaminen kasvaa ja näkee erilaisia tapoja tanssia ja opettaa, voivat mieltymykset muuttua ja niinhän sen kuuluukin mennä.

Tanssi elää koko ajan ja sen mukana tanssijoiden ja tanssinopettajien osaaminen ja mieltymykset. Joskus aikoinaan opittu tapa tanssia vaikkapa askelilla hidas-hidas-nopea-nopea koko tanssin ajan lähes kaikkiin kappaleisiin, ei välttämättä ole enää se tapa, millä kaikki haluavat tanssia. Silläkin tavalla on kyllä mahdollista tanssia ja se toimii oikein hyvin, mutta moni kaipaa tanssiinsa enemmänkin. Tanssilajeja on nykyisin todella paljon ja monet haluavat oppia useita lajeja ja tanssia lajinomaisesti. Ja lajinomaisuuden lisäksi tulee vielä tanssien maustaminen erilaisilla elementeillä yms. Tanssissa ei kukaan tule koskaan valmiiksi, koska tanssikulttuuri ja -lajit elävät koko ajan, mutta jokainen voi itse päättää, milloin osaaminen on riittävä itselleen.

Sain hyvän esimerkin kesällä tästä, kun kaksi taitavalla tasolla olevaa tanssijaa aivan eri puolilta Suomea keskustelivat kanssani tanssista ja jostain syystä he veivät keskustelun täysin samaan tanssinopettajaan. Toinen sanoi, että hän niin tykkää tämän opettajan opettamisesta, mutta hän ei pidä lainkaan tämän vartalon levottomuudesta käsien elävyydestä suljetun otteen tansseissa. Jonkin aikaa myöhemmin toinen tanssija vei keskustelun samaan tanssinopettajaan ja ihaili miten hienosti tämän tanssinopettajan vartalo elää ja kädet jatkavat upeasti liikettä.

On monia tapoja tanssia ja jokaiselle jokin tapa on jossain vaiheessa sopiva ja se voi syystä tai toisesta muuttua vuosien varrella. Pääasia paritanssimisessa kuitenkin mielestäni on, että otetaan huomioon pari ja muut tilassa tanssijat sekä nautitaan tanssista. Tanssityylejä ja -osaamistasoja on erilaisia ja kun muistat aina olla tanssissasi läsnä ja hyväksyä parisi tanssitavan, niin se kantaa todella pitkälle. Tanssilavoille mahtuvat kaikenlaiset tanssijat, kun siellä ollaan oikeanlaisella asenteella.

Joku on joskus tanssiurani alkumetreillä sanonut minulle kolmen H:n säännöstä, joka toimii loistavasti tähän. Se ei kenties ole urheilutermein anaerobisen kynnyksen merkkinä tiedetty hengästy-hikoile-huohota, vaikka sekin voisi toimia, vaan HYMYILE – HYVÄKSY – HUOMIOI